Charles de Gaullen kentältä matkustimme Devillas hotelliimme RER-junalla ja metrolla. Hotellissa olimme hiukan ennen puolta yötä. Hotellimme sijaitsi Latinalaiskorttelissa, joka alueena puolen yön aikaan vaikutti hyvinkin rauhalliselta.
Hankimme pariksi päiväksi liput "Hop on, Hop off" jokilaivaan. Alus pysähtyi kaikilla tärkeillä Seinen ympäristössä olevilla nähtävyyksillä, kyytiin saattoi hypätä milloin ja mistä vain.
Pysäkkejä oli kahdeksan, mm.Eiffel-torni, Notre Dame, Champs-Elysées, Louvre ja meidän oma "pysäkkimme" Jardin des Plandes, kasvitieteellinen puutarha.
Champs - Élysées ja sen ympäristö
Pond Alexandre III on kaunis kaarisilta Art Nouveau - tyylisine lamppuineen, kerubeineen, nymfeineen ja siivekkäine hevosineen.
Grand Palais
Petit Palais
Ihanat, ihanat macaronit... Laduréen suloinen liike sijaitsee Champs - Élyséellä.
Seuraavassa on lainaus Kira Poutasen kirjasta Rakkautta au lait. Luin tämän kirjan vuonna 2009 ja silloin tutustuin (minäkin) ensimmäisen kerran macarons-leivoksiin. Ensimmäisen macarons-leivokseni maistoin Kööpenhaminassa ja pikku hiljaa niitä on alkanut myös löytyä Helsingistä, ainakin Stockmannilta. Rakastan niitä! Ja ihan ehdottomasti parhaat macarons-leivokset olen syönyt Pariisissa.
Kira Poutanen: Rakkautta au lait:Champs-Élysées on kyllä ihan hieno ja leveä katu, ja Riemukaarikin näyttää kivalta sen päässä, mutta muuten se on kyllä minusta suhteellisen tavallinen tie, siinä on autoja ja jalankulkijoita ja muutama kauppa. Aleksi ajaa kyllä ihan manan asian, ja sitä paitsi sen kaupat ovat mielenkiintoisempia - täällä myydään näköjään vain joitain autoja ja hampurilaisia. Oho! Huomaan yhtäkkiä kauniisti koristellun kahvilan ikkunassa ihania karkin värisiä minileivoksia. Hmmm...Ehkä minileivos on juuri sopiva lohduke yksinäiseen päivääni - saan siitä voimia jatkaa kävelyä ja voin samalla tarkkailla ihmisiä kahvilassa, ja sehän vain tuo lisämateriaalia taideteoriaani. Loistava idea! Taiteilijaminäni on täällä Pariisissa selvästi ihan liekeissä!Astun La Durée - kahvilan ovesta sisään ja huomaan matkustaneeni ajassa sata vuotta taaksepäin. Pitkiin esiliinoihin kääriytyneet tarjoilijat hiihtelevät tottuneesti viime vuosisadan alun sisutuksessa ja kantavat hopeatarjottimia ympäriinsä naama peruslukemilla. Yksi heistä ohjaa minut hymyttömästi pieneen pöytään ikkunan viereen ja ojentaa painavan ruokalistan käteeni.En löydä mistään ikkunan leivoksia, joten täytyy tiedustella asiaa tarjoilijalta."Anteeksi""Oui, mademoiselle.""Onko teillä noita ikkunan leivoksia, kun niitä ei lue tässä listassa ollenkaan?""Kyllä ne siellä ovat, mademoiselle", tarjoilija sanoo ja naputtaa sormellaan jotenkin ikävästi listaa kohdasta, jossa lukee "Selection de macarons (vanille, citron, fraise, café, réglisse)".Siis mitä? Myydäänkö täällä joitain makaroneja, vai? Ja vaniljakastikkeella vielä? Ei kuulosta kyllä yhtään houkuttelevalta!"Anteeksi", huikkaan taas tarjoilijalle, joka hymyilee minulle kireästi. (Mitä järkeä muuten on vetää tekohymyä naamalle, kun sitä kuitenkin näkee, miten kettuuntunut todellisuudessa on? Ihan vaan kysyn...)"En halua syödä pastaa, haluaisin leivoksia - LEIVOKSIA - makeaa, ymmärrättekö? Ja yhden ison kaakaon, kiitos. Ja kermavaahtoa. Kiitos""Kuinka monta macaronia haluatte, madomoiselle, ja mitä makuja haluaisitte?""En halua makaronia!"Siis oikeasti, mikä näitä vaivaa? Mitä järkeä on tulla Champs-Élyséelle syömään jotain makaronilaatikkoa, kun sitä samaa saa Helsingistä ja vielä paljon halvemmalla?"Ikkunan leivosten nimi on macarons, mademoiselle, olkaa hyvä ja valitkaa haluamanne maut", tarjoilijan ääni kuulostaa kireältä, mutta typerä tekohymy kestää.Joo, joo. En tiennyt, että jonkun leivoksen nimi voi olla makaroni, anteeksi vain. On sitä kamalampiakin mokia tehty!Otan jokaista makua yhden, paitsi lakua (jota otan kolme), koska en osaa valita kahdestakymmenestä mausta vain muutamaa, siis oikeasti, kuka osaisi muka valita kermatoffeen ja toffeen väliltä. Tai suklaan ja tuplasuklaan? Juuri tällaiset asiat aiheuttavat ihmisille ihan turhaa stressiä elämässä!Hetken kulutta tarjoilija kantaa eteeni suuren vadillisen macaroneja ja kannullisen niin paksua kaakaota, että tuntuu kuin joisi sulatettua Mignon-munaa. Maistelen makaronilaatikkoani ja tarkkailen tiukasti ympärilläni olevia ihmisiä - täällä jossain taiteen salat piileskelevät . Kirjoitan nopeasti ylös muutaman ajatuksen (tärkeitä ajatuksia ei saa päästää karkuun.
 |
| En ollut varma, oliko kuvaus sisällä Ladurée liikkeessä suotavaa, joten siksi tällainen salakuva. |
Louis Vuittonille jonotettiin Champs - Élyséellä. Ilmeisesti sisään päästettiin vain tietty määrä asiakkaita kerrallaan, siitä jono.
Champs - Élysées on 2 kilometriä pitkä ja 70 metriä leveä. Luksuskauppoja, ravintoloita (seassa ketjuravintoloita, kuten Mäkkäri), autokauppoja. Autokauppojen ikkunoissa oli toinen toisiaan upeampia autoja, niissä ei piipahdettu lainkaan.
Katu yhdistää kaksi kuuluisaa maamerkkiä; Riemukaaren ja Concorden aukiolla kohoavan egyptiläisen obeliskin.
Tour de France päättyy Champs - Élyséelle.
Riemukaari, Arc de Triomphe, rakennettiin symboloimaan Napoleonin uljaita sotaretkiä ja suurta armeijaa.
50 metriä korkean ja 45 metriä leveän monumentin rakennustyöt aloitettiin 1806, monumentti valmistui kuitenkin vasta 1836. Tuntemattoman sotilaan haudalla palaa ikuinen tuli.
Pyöreissä kilvissä on lueteltu Napoleonin sotavoitot.
Hector Guimardin suunnittelemia art nouveau -tyylisiä metroasemia löytyy vielä. Ranskalaisista elokuvista nämä ainakin ovat tuttuja.
Eiffel - torni
Eiffel-torni toimii hyvänä maamerkkinä Pariisissa, se näkyy lähes kaikkialle.
Suunnittelimme, että olemme aamulla heti aukenemisaikaan paikalla, mutta emmehän me nyt niin aikaiseen aamulla (klo 9.30) paikalle päässeet, vasta puolen päivän aikaan. Käytössä oli vain yksi hissi, muut olivat huollossa. Joten jonoon oli syytä varautua. Olin varma, että armas aviomieheni ei tähän suostuisi, mutta yllätti minut ja niin me jonotettiin 3 tuntia! Halusimme (tai minä halusin) kuitenkin huipulle, joten tämä ainokainen hissi oli ainoa vaihtoehto. Olisimme toki voineet kävellä portaita alemmalle tasolle.
Raskaasti aseistautuneet sotilaat varmistivat Rautarouvan turvallisuutta.
Gustave Eiffel suunnitteli 10 100 tonnia painavan "rautarouvan" vuoden 1889 maailmannäyttelyyn. Viime tipassa valmistunut torni (324 m) oli 40 vuoden ajan maailman korkein rakennus.
Ja sitten hissiin ja kohti korkeuksia. 2. taso.
Ja sitten vaihto toiseen hissiin ja kohti huippua!
Huipulla nautimme mahtavista maisemista ja lasillisesta samppanjaa. Huipulla oli kioski, jossa samppanjaa myytiin hintaan, 10 euroa kymmenen senttilitraa. Maistui!
Notre Dame
Notre Damen goottilaistyylinen katedraali Ile de la citén saarella.
Tunnelmaa luovat vainajien muistoksi sytytetyt tuhannet kynttilät ja värikkäistä ikkunoista siivilöityvä valo.
Toukokuussa sai Notre Dameen jonottaa, tosin jono eteni tosi nopeasti. Opaskirjan mukaan sinne olisi kannattanut mennä heti aamusta, silloin tunnelma olisi parhaimmillaan. Mahtava katedraali, jotenkin ulkoa varsinkin tosi vaikuttavan näköinen.
Musée de Louvre
Jonon pelossa menimme Louvreen perjantai-iltana. Se osoittautuikin hyväksi ajaksi, emmekä joutuneet jonottamaan yhtään missään. Ihmisiä siellä toki oli, mutta valtavaan rakennukseen ihmiset katosivat.
 |
| Upeat katomaalaukset Denon - siivessä |
Louvre on maailman kolmanneksi suurin museo. Ainostaan Métropolitan New Yorkissa ja Eremitaasi Pietarissa ovat suurempia. Useiden kävijöiden pääkohteena oli Mona Lisa, joten tie tämän luokse oli hyvin opastettu.
Mona Lisan pieni koko , luodin kestävä lasin takana, yllätti. Ihailijajoukko oli koko ajan valtaisa.
Véronèsen Kaanaan Häät (Les Noces de Cana) oli valtavan kokoinen teos.
Samothraken Nike on 190 eaa. merisotavoiton kunniaksi hakattu voitonenkeli. Se kuuluu antiikin kreikan mestaritöihin. Nike koottiin ennalleen vuonna 1863 Egean merellä sijaitsevalta saarelta löydetyistä 300 pirstaleesta.
Lasipyramidi on rakennettu 1980 - 90 luvuilla.
Arc de Triomphe du Carrousel riemukaari
Jardin des plandes
Kasvitieteellinen puutarha kuhisi lauantaina juoksijoita ja muita vihreyttä kaipaavia. Seinen varrella näki tosi paljon juoksijoita, mutta jos halusi asfalttia pehmeämpää jalkojensa alle, puistoista piti reitit löytää. Meilläkin oli juoksuvarusteet mukana, mutta kaiken kävelyn jälkeen minä en jaksanut lenkille lähteä, mies kävi pariin kertaan.
Père Lachaisen hautausmaa
Sunnuntaina menimme bongaamaan hautausmaalle julkkiksia. Jim Morrison ja Edit Piaf oli ainakin tarkoitus löytää. Hautausmaan portilla jaettiin karttoja ja siellä törmäsin ensimmäisen kerran tylyyn käytökseen Pariisissa. Tosin itse olin syypää tähän. Menin joidenkin muiden turistien kanssa hakemaan opaskarttaa ja ojensin vain käteni merkiksi, että minä haluan myös. Vaikuttavan näköinen tumma hautausmaan vartijatar tiuskaisi, BONJOUR MADAME, eikä antanut karttaa ennen kuin olin kiltisti toistanut, Bonjour Madame.
Jim Morrison
Vaikka Morrison on kuollut jo 1971 hautaa vartioidaan yhä. Jostain luin, että haudalle ilmestyy joka päivä tuore ruusu. Kuka ruusun tuo, ei ole tietoa.
Purkkapuu, purkkaa, tumppeja, irtokarkkeja, höyheniä...
Edith Piaf
Piafin haudalla oli samaan aikaa pari ranskalaista herrasmiestä, jotka ilahduttivat muita laulamalla Piafin kappaleita ja vielä todella taidokkaasti. Tippa meinasi tulla silmään...
Victor Noir, Napoleon III:n serkun Pierre Bonaparten 1870 ampuma, toimittaja, Myytin mukaan patsaan peniksen hierominen lisää hedelmällisyyttä ja tämän vuoksi patsas on jouduttu aitaamaan, liian irstaiden hieromisten vuoksi. Paikalla oli turistiryhmä ja opas näytti kuvia, joita oli otettu liian innokkaista ihailijoista. Aika härskiä patsaan kanssa...
Paljon jäi Pariisista vielä näkemättä. Nyt on kuintenkin osa pakollisista nähtävyyksistä nähty ja seuraavalla kerralla voidaan aikaa viettää vielä rennommin, katsellen ja nauttien. Nyt oli tarkoitus viettää piknikkiä Luxembourgin puistossa, mutta sää oli sen verran epävakaa, että se jäi...seuraavaan kertaan.
Kaikenlaiset kommentit ja kysymykset ilahduttavat kirjoittajaa!
