Elämäni pölynimurit

Toissa viikonloppuna teimme portaikon maalausurakan päätteeksi suursiivouksen. Minä, joka en juuri koskaan imuroi, jouduin imuroimaan yläkerran, miehen tampatessa ulkona kaikki matot. Kyllä hiki tuli ja ärräpäät lensivät.
Muutama vuosi sitten ostimme Dysonin imurin, kun kaikki olivat sitä niin kovasti kehuneet. Nyt meinasivat hermot mennä mokoman kömpelyksen kanssa. Imuri ei seurannut vetämällä perässä, vaan oli aina väärässä asennossa ja kaatumaisillaan. Suulake oli kömpelö, eikä sitä pystynyt liikuttamaan sivusuunnassa. Nyt, kun katselin meidän ovenpieliä, näytti kaikissa olevan kolhuja, johtuen varmaan tuosta itsepäisestä vekottimesta, joka ei liiku sinne minne pitäisi.  Tehokas tuo tuntuu olevan, löysi lipaston alta minun kultakorvikseni, jonka nielaisi kitaansa vauhdilla, mitenkään en ehtinyt väliin. Kosti varmaan, kun olin sitä vähän ennen juuri hiukan potkinut. Kyllä se pölyt ja muut roskat imaisee, mutta kun sen käsittely on niin hankalaa, se painaa ja se metelöi.
Plussaa imurissa on, ettei se tarvitse pölypusseja. Säiliö on helppo puhdistaa ja silloin tällöin myös pestä.
Siinä imuroidessani tuli mieleeni lapsuuteni Nilfiskin teräksenvärinen ufonmallinen imuri. En varmaan sen toiminta-aikana ollut kovin imurointikykyinen (tai sitten osasin jo silloin vältellä imurointia), joten en sen tehosta ja liikkuvuudesta tiedä, mutta ulkonäöllisesti se oli aika makea.
Seuraavat imurit äidilläni olivat Philipsin imureita ja sellaisen minä itsekin hankin ensimmäiseen omaan kotiini. Muistan jossakin vaiheessa imuria uusiessani valinneeni kaupasta jonkin muun merkkisen imurin, mutta ensi-imuroinnilla todenneeni sen kömpelöksi ja käyneeni vaihtamassa sen Philipsin pölynimuriin. Kunnes sitten jotenkin olen hairahtunut ja nyt meillä asuu metelöivä kömpelys, herra Dyson.
Ellit.fi sivuilla on kilpailu, missä voi voittaa Nilfisk retroimurin.





Eikö olisi aika hieno?



Osallistuin heti, jospa pääsisin eroon möhköstä ja saisin luovuttaa sen vaikka tuttavien kesämökille. Tai sitten sen voisi alentaa autoimuriksi.      

Mäntyportaat valaistuvat



Alkutilanne

Lipaston maalauksen jälkeen kävin malttamattomana meidän portaikon kimppuun. Ensin olin ajatellut ajoittavani tämän maalausurakan syyskuulle, jolloin meidän koko muu perhe olisi ollut koko viikonlopun reissussa, mutta en sitten malttanut...


Koiran kynnet ovat naarmuttaneet askelmien pinnan.

Portaat pimentävät koko alakerran.

Aloitin pesemällä portaat Tikkurilan Maalipesulla. Käytin pesuainetta ja vettä ihan kunnolla. Huuhteluun sai käyttää aikaa, tuntui, etttä pesuaineesta johtuvaa tahmeutta oli koko ajan vain. Huuhtelun jälkeen odotin, että portaat olivat kuivuneet ennen hiomisen aloittamista. Hioin kaiteet ja rakenteet, askelmien käsittelyn jätin tässä vaiheessa. Olin ajatellut, että maalaan askelmat vasta sitten, kun muuten on kaikki maalattu. Maalipesu oli pehmentänyt lakkaa ja pinnan karheuttaminen sujui varsin kivuttomasti. Käytin hiekkapaperista karheutta nro 100.  

Maalarinteipillä rajasin joitain kohtia, etten vain maalaisi myös seiniä.   

Olin ajatellut, että maalaan pienellä vaahtomuovitelalla, mutta käytännössä pensseli toimi parhaiten, pientä koloa ym. on kuitenkin melko paljon.

Ensimmäinen kerros eli pohjamaali oli Otex tartuntapohjamaalia. Maali levittyi hyvin ja peitti jo sen verran hyvin, että uskoin kahden varsinaisen maalikerroksen riittävän. Olin etukäteen lukenut Betolux Aquasta, että sillä saa maalata viisi kerrosta, ennen kuin alkaa vasta peittämään. Maalikaupassa myyjä oli sitä mieltä, ettei pohjamaalia olisi tarvittu. Betolux Aquaa oli haukuttu kovin nettikeskusteluissa, peittävyydessä, maalattavuudessa ja kestävyydessä tuntui olevan paljon ongelmia. Mietin jo, että maalaisin portaikon liuotinohenteisella Betoluxilla, mutta hajuhaitat ja kiiltavä pinta eivät kuitenkaan iskeneet. Joten pienestä jännityksestä huolimatta; Betolux Aqua, väri kaoliini (Tikkurilan värikartta).



Pohjamaali

Mielestäni Betolux Aqua oli ihan normaali maalattavuudessa. Joku oli haukkunut, että kuivuu liian

nopeasti, mutta ihan normaali maali se oli. Ensimmäisen Betolux Aqua kerrroksen jälkeen kiitin kyllä, että olin pohjamaalannut...Olisin hyvin voinut kuvitella, että olisin maalannut ne viisi kerrosta.



1. kerros Betolux Aqua

2. kerros Betolux Aqua

2 kerrosta Betolux Aqua riitti peittämään hyvin.


Askelmien maalausta vaille valmista:

Askelmien maalaukseen kului aikaa, koska asuimme maalauksen ajan normaalisti molemmissa kerroksissa. Maalasin joka toiset portaat aina töiden jälkeen iltaisin. Koiraa kannettiin aamulla alas ja illalla nukkumaan harppoen joka toisen askelman. Koiruuden päiväliikkeistä ei tosin ollut tietoa, herra on mahdollisesti loikkinut yläkertaan, heti kun meistä viimeinen on poistunut töihin ja kouluun. Kynnen jälkiä ei ole kyllä maalauksissa näkynyt.

Mutta nyt ylpeänä esittelen....VALMIIT PORTAAT!!!

Kaikenlaiset kommentit ja kysymykset ilahduttavat kirjoittajaa! 

Karvaturrin parturipäivä

Jälleen aika oli rientänyt niin, että meidän koira-poika oli parturoinnin tarpeessa. Poitsu olisi pitänyt viedä trimmaajalle jo ennen lomaa ja kesän hiukan lämpimänpiä päiviä, koska näytti että pitkäkarvan askel painoi, eikä lenkeistä meinannut tulla mitään.

Käymme trimmaajalla Vantaalla, Mallalla. Malla osaa käsitellä meidän äkkiväärää Lenni-poikaa, trimmaus, korvien puhdistus sekä kynsien leikkaus sujuu helposti, ainakin melkein helposti. Mallalla olemme käyneet jo lähes 7 vuotta, eikä Malla ole koskaan moittinut meitä takuista, joita äijänä itseään pitävä koira ei anna meidän harjata eikä kammata.

Lenni on Bichon Havanais, rotuahan ei normaalisti trimmata, mutta koska Lenni on kotikoira, trimmaus helpottaa meidän sekä herra koirasen arkea.


                                               Ennen

Jälkeen

Nyt lenkit jälleen sujuvat tämän meidän "terrierin" kanssa. Jännittävää oli myös nähdä, millainen pulska poika sieltä karvapeitteen alta paljastuisi, Match Showssa tuomarit olivat kesän aikana pariin otteeseen "haukkuneet" poitsua punkeroksi. No ei onneksi mitään ihan mahdotonta lihomista ollut tapahtunut, dieetillä hän nyt kuitenkin on, kuten emäntänsäkin. 

Kaikenlaiset kommentit ja kysymykset ilahduttavat kirjoittajaa! 

Kellastuneen lipaston elvytys

Eteisessämme oleva lipasto on hankittu Ikeasta yli 14 vuotta sitten tyttärelle hoitopöydäksi. Nyt lipasto on kellastunut ja pistää ikävästi silmään eteisessä.
Päätin kuultolakata lipaston vaaleaksi. Ostin Unica Superia, joka on uretaanialkydilakka (puoli himmeä). Lakka sävytettiin värillä 3466 Tuomenkukka EP/2 (Tikkurilan Kuultavat sisävärit 2012 värikartta).



Kuvassa lipasto on esikäsiteltynä, pyyhittynä Solmasterilla ja kevysti hiottuna. Hiemapölyn imuroin huolellisesti ja pyyhin vielä ennen lakkauksen aloittamista koko kalusteen lakkabensiinillä.

 Minulla on tarkoituksena myös käsitellä vieressä näkyvät mäntyportaat, jotka ovat myös hyvin kellastuneet. Testaan tätä samaa lakkaa portaisiin ja sitten päätän, tuleeko meidän portaista kuultovalkoiset vai maalaanko ne kuitenkin kokonaan jollakin valkoisen sävyllä.

Ensimmäinen kerros Unica Superia näytti ihan hyvältä, annoin sen kuivua vuorokauden ennen toisen kerroksen maalaamista. Toinen kerros tuotti yllätyksen, kuutolakka näytti todella laikukkaalta ja täpläiseltä. Soittelin Tikkurilan maalilinjalle ja kaveri kertoi, että lakassa olevat himmennysaineet olisivat nousseet pintaan. Päätin maalata lipaston kaapista löytyneellä valkoisella Tikkurilan kalustemaalilla. Maalasin kahteen kertaan.



Säteilevä lipasto valmiina.

  Lopputulokseen olen tyytyväinen, ruma oranssi lipasto muuttui paljon arvokkaamman näköiseksi. Vetimet ostin K-raudasta. 2  kpl 6.95 €.

Portaat päätin myös maalata, enkä enää suunnitele kuultolakkausta niille.


Kaikenlaiset kommentit ja kysymykset ilahduttavat kirjoittajaa! 

Nizza 2012

Mahtava parin viikon matka Etelä-Ranskaan on takana. Ensi kosketus Ranskaan tapahtui tämän vuoden toukokuussa, kun olimme miehen kanssa Pariisissa 4 päivää juhlistamassa 15 vuotishääpäiväämme. Pariisin matka antoi kipinän tutustua paremmin Ranskaan.
Lentomme lähti heinäkuisena sunnuntai-iltana kohti Nizzaa. Asuntomme avaimet oli pakattu huolella mukaan, oli jännittävää mennä omilla avaimilla lomakotiimme. Lomakotimme vuokrasimme mukavalta suomalaispariskunnalta, joka itse käytti asuntoa muina aikoina, kuin kesäisin.

Perille saavuimme kahdeksan aikoihin illalla, sää oli synkeähkö ja ukkonenkin jyrisi. Hiukan synkeän kuvan Nizza meille alkuun antoi. Mutta toista oli seuraavana aamuna, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpö oli Suomen viileän kesän jälkeen aivan ihanaa.

Nizzan ranta

Nizzan ranta on pikkukiveä. Meille se sopi oikein hyvin, eipähän hiekkaa ollut joka paikassa.

 

Heinä- ja elokuu ovat parasta loma-aikaa Ranskan Rivieralla ja rannalla auringonpalvojia riittää. Pitkältä rannalta löytyy yleisiä rantoja, joilta löytyy kuitenkin suihkut ja vessat sekä maksullisia rantoja, joilta aurinkopetien ja -varjojen lisäksi saa juomaa ja ruokaa. Meille yleiset rannat riittivät mainiosti, emme kuitenkaan koko päivää rannalla jaksaneet viettää. Yllättävän nopeasti aika kuitenkin rannalla vierähti, oli niin paljon kaikkea katseltavaa ja kuunneltavaa. Maksullisten rantojen päivämaksu oli noin 14 euroa henkilöltä.

Yleinen ranta

Maksullinen ranta

Monaco ja Monte Carlo

Monacoon ja Monte Carloon matkustimme bussilla. Olimme henkisesti varautuneet loma-ajan tupaten täysiin busseihin. Monacon bussin numero on 100 ja ne lähtevät Opéra Vieille Villen raitiovaunupysäkin lähistöltä ja toden totta matka maksaa euron. Lähdimme noin kello 11 ja lähtijöitä oli paljon. Pääsimme bussiin ja saimme jopa istumapaikat. Bussin kanssa tuli kuitenkin jotain ongelmia ja jouduimme kaikki vaihtamaan bussia. Meille jäi seisomapaikat, niin myös monelle muulle. Ennen Monacoon saapumista olimme jo kaikki kolme saaneet istumapaikat. Onneksi bussissa oli ilmastointi, eikä seisten matkustaminenkaan ollut pahemmin ahdistavaa.

Monacossa jäimme pois bussista heti pitkän tunnelin jälkeen. Halusimme ensin käydä vanhassa Monacossa, Monaco-Villessa. Monaco-Ville sijaitsee Le Rocher kalliolla ja sinne pääsee joko kävellen pitkää ja jyrkkää katua tai hissillä. Me kävelimme, emmekä edes hissiä nähneet. Ruhtinaanlinna (Palais Princier) on kallion länsipäässä. Grimaldin suku on rakentanut linnan jo vuonna 1215, 1600-luvulla siitä muokattiin nykyinen tyylikäs palatsi. Aukiolla palatsin edessä päivystävät tyylikkäissä univormuissaan kaartilaiset, vahdinvaihtoseremoniat tapahtuvat päivittäin puolen päivän aikoihin. Monaco-Villessa on myös katedraali, josta löytyy kaikkien Monacon ruhtinaiden haudat. Muuten vanhassa kaupungissa oli sieviä, pastellinvärisiä taloja, kapeita kujia ja ravintoloita.

Näkymä satamasta, kuva otettu ylhäältä Monaco-Villen kalliolta



Palaís Princier

Ruhtinas Rainerin hauta katedraalissa

Seuraavaksi suuntasimme kohti satamaa katselemaan huvijahteja. Tai en tiedä, mikä näille laivoille olisi oikea sana. Ne olivat valtavia paatteja ja niitä oli paljon. Henkilökunta hyöri pesemässä ja luuttuamassa kansia ja ikkunoita. Muutaman paatin kannella istuskeli ihmisiä drinkit käsissä. Leppoisaa lomailua. Viime kesänä Hvarin saarella Kroatiassa näimme myös näitä luksusveneitä, mutta siellä ei ollut näitä niin paljon.

Monte Carlo on Monacon uusi alue rinteessä rannan läheisyydessä. Monte Carlo on Monacon kasinokortteli. Siellä on ravintoloita, luksushotelleja, yökerhoja, merkkikauppoja, ooppera ja teatteri. Näiden lomiin on rakennettu hyvin hoidettuja, siistejä puistoja. Kaiken keskuksena on Casino.Kasinon vieressä sijaitsee kuuluisa Hotel de Paris, tämän eteen pysähteli kuljettajien ajamia luksusautoja, autoista siirtyi hotellin uumeniin sivuilleen vilkuilematta, tyylikästä väkeä, jota ympäristössä pyörivät tavikset koettivat tunnistaa, olisiko joku julkkis? 

Palasimme Monacosta takaisin Nizzaan junalla. Ei minkäänlaista ruuhkaa. Junalla liikkuminen on hiukan bussilla liikkumista kalliimpaa. Olisiko ollut 4 euroa per henkilö, matka-aika junalla oli vajaa puoli tuntia.

 

Ruoka

Koska meillä oli toimiva lomakoti, jonka keittiöstä löytyi kaikki tarvittava, laitoimme itse ruokaa loman aikana. Olimme jo etukäteen päättäneet, ettemme käy joka ilta ulkona syömässä, vaan kokkaamme myös itse. Aamuisin haimme lähileipomosta croisantit sekä pari patonkia. Suosikkimme oli paguette au lin. Lomakotimme edustalla oli, maanantaita lukuun ottamatta, vihannestori aamupäivisin. Ihanat provencen tomaatit, kesäkurpitsat, munakoisot, yrtit, hedelmät...olivat heti oven edessä.

Iltaisin poikkesimme usein lähellä olevaan jäätelöbaariin. Vanhassa kaupungissa oli jäätelöbaari, jossa oli lähemmäs 100 eri jäätelölaatua. Erikoisimmat maut olivat olut, musta oliivi, mojito, laventeli, jasmin.

Etukäteen olin päättänyt, että minun pitää ehdottomasti maistaa Nizzan salaattia. Olin alkukesästä tehnyt itse tätä klassikkosalaattia ja perheen mielestä se oli loistavaa. Yllätyksekseni paikallisessa salaatissa ei ollut lainkaan perunaa, kuten itse olin jonkin ohjeen mukaan laittanut. Ihanaa, nyt olen suosikkini Caesar-salaatin rinnalle löytänyt toisen hyvän salaatin.

Bouillabaisse oli toinen etukäteen päätetty ruokalaji. Hiukan hankalaa syödä, mutta tosi maukasta. Täytyy yrittää joskus kotona. Kirjan Makumatkailijan Provence mukaan äyriäiset, kalat, rouille ja kasvikset tarjoillaan erikseen. Ja että, aitoon bouillabaiseen kalat paloitellaan pöydässä asiakkaan silmien edessä.

Etelä-Ranskassa kannattaa syödä äyriäisiä ja kalaa, ovat aivan varmasti edullisempia kuin Suomessa. Äyriäisten ystävinä söimmekin lähestulkoon ainoastaan merenherkkuja.

Yksi tosi hyvä ruoka oli ankkaa hunaja- ja timjamikastikkeessa, nam, nam.

Moneen kertaa yritimme päästä maistamaan soccaa. Socca on ollut aikojen alusta työläisten varhaisaamun välipala. Se on kikherneistä ja oliiviöljystä valmistettu pannukakku, joka paistetaan kuparipannulla avotulen päällä tai uunissa. Yhden kerran osuimme oikeaan aikaan paikalle läheiseen La Socca myymälään ja saimme soccamme. Oli jännittävää odottaa, mitä saisimme, kun ei ollut etukäteen hajuakaan. Pannukakkua, kikherneiden maun erotti, sormin syötiin. Täyttävää. Kannattaa maistaa.

Italia-päivänämme söimme tietysti pizzaa.

Cannes

Cannesiin matkustimme junalla, junamatka oli noin 7 euroa suuntaansa, en tiedä olisiko meno-paluu ollut edullisempi, mutta emme olleet vielä varmoja palaisimmeko junalla vai bussilla. Cannesissa on yksi harvoja Rivieran pitkiä hiekkarantoja, suurin osa rannasta on kuitenkin maksullista, molemmissa reunoissa on yleiset alueet.

Cannesin vanhasta kaupungista olisi ollut kuuleman mukaan hienot merinäkymät, mutta jotenkin unohdimme sen kokonaan. Pyörimme päivän Boulevard de la Croisettella ja sen läheisyydessä. La Croisette on Cannesin kaunis palmujen reunustama rantabulevardi. Toisella puolella upean turkoosi meri ja toisella puolella kauniita luksushotelleja, kuten Carlton.

Palais des Festivals et des Congrès rakennuksen edessä olevan aukion, allée des Starsin, betoniin on painettu filmitähtien käden jälkiä.

Ventimiglia, Italia

Eräänä päivänä hyppäsimme jälleen junaan ja suuntasimme kohti Italiaa. 45 minuuttia junalla ja olimme Italian puolella, Ventimiglian kaupungissa. Kaunis pikkukaupunki, hiukan edullisempaa kuin Ranskan puolella.

Cagnes-Sur-Mer

Cagnes-Sur-Merin kaupungissa kävimme raveissa. Kesäaikana raveja tai laukkakisoja järjestetään useita kertoja viikossa. Olisimme halunneet mennä laukkakisoihin, mutta meille sopivana päivänä olivat ravit.
Hippodrome sijaitsee todella kauniilla paikalla meren äärellä. Rautatieasemalta on parin kilometrin kävely hippodromelle. Cagnes-Sur-Merin rata on koko Ranskan Rivieran kuuluisin rata.

Toiveena olisi jälleen ensi kesänä matkustaa Nizzaan, ja jos vain mahdollista haluaisin viettää siellä koko lomakuukauden. Paljon nähtävää jäi! Nyt syksyllä on tarkoitukseni mennä Työväenopistoon opiskelemaan ranskan alkeita. Niillä muutamilla sanoilla, jotka nyt osaan olen pärjännyt oikein hyvin ja keskustelu on saatu käyntiin. Ilmeisesti lausumisessani on kuitenkin hiukan parantamisen varaa, koska monesti innokkaat keskustelun avaukseni ja tervehdykseni ovat saaneet hymyn vastapuolen huulille.

Matkavinkkejä:

Hyviä kirjoja matkalla olivat Näe ja koe Provence ja Makumatkailijan Provence.

Käytän paljon Clarinsin ja Lancomen tuotteita, ja totesin että, ostokset kannattaa tehdä Nizzan lentokentältä. Esimerkiksi, Clarinsin Pure Melt Cleansing Gel with Marula Oil, maksaa Nizzan kentällä 21 euroa, kun se Suomessa on yli 30 euroa. Samoin Lancomen kasvovesi (se vaaleanpunainen) 400 ml maksaa 29 euroa kentällä, Suomessa 200 ml maksaa yli 30 euroa.

p.s. kannattaa lukea myös tuoreempi Nizza 2013 kirjotelma! Sekä VeloBleu kaupunkipyörän vuokrauksesta lyhyt juttu.


Kaikenlaiset kommentit ja kysymykset ilahduttavat kirjoittajaa!