Muutama vuosi sitten ostimme Dysonin imurin, kun kaikki olivat sitä niin kovasti kehuneet. Nyt meinasivat hermot mennä mokoman kömpelyksen kanssa. Imuri ei seurannut vetämällä perässä, vaan oli aina väärässä asennossa ja kaatumaisillaan. Suulake oli kömpelö, eikä sitä pystynyt liikuttamaan sivusuunnassa. Nyt, kun katselin meidän ovenpieliä, näytti kaikissa olevan kolhuja, johtuen varmaan tuosta itsepäisestä vekottimesta, joka ei liiku sinne minne pitäisi. Tehokas tuo tuntuu olevan, löysi lipaston alta minun kultakorvikseni, jonka nielaisi kitaansa vauhdilla, mitenkään en ehtinyt väliin. Kosti varmaan, kun olin sitä vähän ennen juuri hiukan potkinut. Kyllä se pölyt ja muut roskat imaisee, mutta kun sen käsittely on niin hankalaa, se painaa ja se metelöi.
Plussaa imurissa on, ettei se tarvitse pölypusseja. Säiliö on helppo puhdistaa ja silloin tällöin myös pestä.
Siinä imuroidessani tuli mieleeni lapsuuteni Nilfiskin teräksenvärinen ufonmallinen imuri. En varmaan sen toiminta-aikana ollut kovin imurointikykyinen (tai sitten osasin jo silloin vältellä imurointia), joten en sen tehosta ja liikkuvuudesta tiedä, mutta ulkonäöllisesti se oli aika makea.
Seuraavat imurit äidilläni olivat Philipsin imureita ja sellaisen minä itsekin hankin ensimmäiseen omaan kotiini. Muistan jossakin vaiheessa imuria uusiessani valinneeni kaupasta jonkin muun merkkisen imurin, mutta ensi-imuroinnilla todenneeni sen kömpelöksi ja käyneeni vaihtamassa sen Philipsin pölynimuriin. Kunnes sitten jotenkin olen hairahtunut ja nyt meillä asuu metelöivä kömpelys, herra Dyson.
Ellit.fi sivuilla on kilpailu, missä voi voittaa Nilfisk retroimurin.
 |
| Eikö olisi aika hieno? |
Osallistuin heti, jospa pääsisin eroon möhköstä ja saisin luovuttaa sen vaikka tuttavien kesämökille. Tai sitten sen voisi alentaa autoimuriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti